Paras USA-blogi

Suuri maa Atlantin takana on monien suomalaisten unelmakohde. Monet bloggaajat kirjoittavat upeita ja ainutlaatuisia USA-aiheisia juttuja. Kuka sinusta kirjoittaa parhaiten ja erottuu joukosta? 

Paras USA-blogi

Sanna Sneen – Kentucky Fried Mom

Mitä sinulle merkitsee voittaa Parhaan USA-blogin palkinto?

Olen kovin iloisesti yllättynyt! Ryhdyin alun perin kirjoittamaan pitkälti itselleni ja lähipiirilleni. Vaikka bloggaaminen nopeasti osoittautuikin itselleni tärkeämmäksi jutuksi kuin luulin, ilahdun silti aina kun saan tietää että joku lukee juttujani! Saati sitten äänestää minun blogiani kilpailussa!

Miksi aloit pitää blogia ja mikä sai sinut pitämään blogia nimenomaan USA:sta?

Aloitin Kentucky Fried Mom -blogin kun perheemme muutti Helsingistä Kentuckyn Louisvilleen kesällä 2012, pitääkseni yhteyksiä Suomen ystäviin ja kirjatakseni samalla itselleni muistiinpanoja Amerikanvuosistamme.

USA on uskomaton erilaisuuksien maa, jonka laajuutta on vaikea käsittää. Haluan blogissani tuoda esille "ihan oikean Amerikan" juttuja, ei vain turistinähtävyyksiä tai lomakokemuksia. Yleisien lomapaikkojen, kuten New York City, Miami tai Kalifornia, ajatellaan usein edustavan koko Yhdysvaltoja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ne edustavat yhtä tarkasti Yhdysvaltoja kuin Pariisi koko Eurooppaa tai Turku Suomea. "Amerikka" on edelleen eurooppalaiselle eräänlainen ihmemaa monestakin syystä, joten ihmeteltävää riittää.

Mikä innostaa sinua kirjoittamaan? Mikä matkoista ja USA:sta bloggaamisessa on hauskinta?

Rakastan kirjoittamista. Se saa ihmisen katsomaan ympäristöään uteliaammin ja avoimemmin, löytääkseen mietittävää ja raportoitavaa. Avoimena on helpompi viihtyä missä tahansa ja siten olla onnellisempi.

Haluan kirjoittamisen avulla myös ylläpitää ja kehittää suomenkieltäni niin itseni kuin kolmikielisten lastenikin vuoksi. Minulle on tärkeää kirjoittaa laadukasta tekstiä ja hyvää suomea.

Hauskaa on tietysti saada kokea täällä USA:ssa kaikenlaisia erilaisia ja uusia juttuja, sekä tutustua niiden avulla myös itseensä paremmin. Kaikkein hauskinta on tietää, että blogiani luetaan ja että saatan oman erityisen positiivisen ulkomaillemuuttokokemuksen kautta innostaa muitakin lähtöön.

Onko sinulla hyviä vinkkejä niille, jotka haluavat aloittaa USA- blogin kirjoittamisen?

Ryhdy vain tuumasta toimeen! USA:sta riittää kyllä juttua ja kirjoittaminen kannattaa aina.

Miten uskot blogisi julkaisemisen kirjana vaikuttavan sen kehitykseen?

Kirjan julkaiseminen on yksi haaveistani. Se yllyttää kehittymään kirjoittajana, antaa potkua kirjoittaa vielä mielenkiintoisemmin - ja saattaa Kentucky Fried Mom'n tarina jonkinmoiseen epilogiin.

Miltä blogisi tulevaisuus näyttää?

Tulevaisuus näyttää valoisalta. Perheemme muuttaa Amsterdamiin, Alankomaihin, ensi kesänä 2014. Sitä ennen haluan vielä kokea monta asiaa ja paikkaa Kentuckyssa ja kirjoittaa vielä siitäkin miltä tuntuu jättää tämä maa. Kentucky Fried Mom mitä luultavimmin hiljenee muuton myötä mutta minä en jätä kirjoittamista. Uusi blogi on jo suunnitteilla.

Miten aiotte juhlistaa voittoanne?

Varmaankin vietän ylimääräisen karkkipäivän lasteni kanssa välittömästi ja nostan maljan mieheni kanssa illalla. Myöhemmin tänä vuonna ostan lentoliput luoksemme jollekin ystävälleni tai sukulaiselleni kiitokseksi kauniista tuesta kirjoittamiselleni.

Lopuksi - onko sinulla jotain hauskaa muistoa, jonka haluaisit jakaa?

Mielelläni jaan minua vieläkin hymyilyttävän muiston Keskilännen avoimen ystävällisestä ilmapiiristä ja ihmisten välittömyydestä, joka on tehnyt suomalaiseen suuren vaikutuksen.
Tankkasin autoani kiireessä paikallisella huoltoasemalla, jossa oli ruuhkaa. Autoni oli täynnä matkustajia: äitini etupenkillä ja 2- ja 5-vuotiaat tyttäreni sekä heidän kuusi vuotta vanhempi serkkupoikansa äänekkäinä takapenkkiläisinä. Kun tankki oli täynnä, hyppäsin autooni ja yritin päästä huoltoaseman pihasta liikenteen sekaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Tein nopean ratkaisun yrittää ulos hiljaisemmalle sivutielle, joten peruutin ja PAM! En ollut huomannut matalaa henkilöautoa takanani. Kauhuissani kapusin ulos autosta katsomaan tuhoa. Takana oleva auto oli romuin toimiva auto, jonka ikinä elämässäni olen nähnyt. Sen etupuskurikin oli jo pudonnut ennen kuin minä siihen tömäytin. Sisällä autossa oli kolme nuorukaista, jotka nauroivat katketakseen. Hyväntuulisesti kuski huikkasi ettei haittaa ollenkaan: Don't worry! You're fine! You bearly touched us! Kun vielä anteeksi pyydellen nousin takaisin autooni he huusivat vielä perääni: We love your accent!

Vieraile blogissa: https://www.kfmom.blogspot.fi/

 

Finaalin äänestystulokset